Kuva: Salla Saarelainen

Jotenkin meikämankeli meni luulemaan, että tällasen tekstin kirjottaminen ois helppoa ja nopeeta, kun aihe on mikä on; mun huvittavia kohtaamisia Grinderistä, jotka kaikki muuten perustuu ihan aitoihin keskusteluihin niiden absurdiudesta huolimatta.

Tesla Sysipuu (Being trans on grindr be like)

Yllä oleva ote on kirjeestä, jonka transsarjakuvataiteilija Tesla Sysipuu kirjoitti Turun taiteiden yön (15.8.2024) aikaan järjestettyyn tapahtumaan nimeltä ”Kirje lukijalleni”. Tapahtuma houkutteli B-gallerialle suhteellisen suuren yleisön, kun runoilija Susinukke Kosola luki ääneen omaelämänkerrallisten queer-identiteetistä kertovien omakustannesarjakuvien tekijöiden kirjeitä heidän fiktiivisille lukijoilleen.

Kirjeitä ei tosiaan kirjoitettu oikeille lukijoille, vaan kirjeet perustuivat kesän alussa lähettämääni kirjoituskutsuun, jossa pyysin taiteilijoita vastaamaan kahteen kysymykseen: Miksi teit sarjakuvasi? Mitä halusit sillä kertoa?

Mitä siis halusin sarjakuvallani kertoa? En oikeastaan mitään. Halusin vain viihdyttää. Mutta se mitä halustani, tai sen puutteesta, huolimatta tulin kertoneeksi, oli muutos. Minä näin vihdoin itseni ja annoin itselleni luvan olla itsekäs.

H-P Ontto-Panula (Short Gay Stories)

Tapahtumaan kutsuttiin 18 sarjakuvantekijää, jotka valikoituivat mukaan kuvaukseen sopivan sarjakuvan perusteella. Sarjakuvan tuli olla omakustanne eli tekijän itse julkaisema. Tosin tein kaksi poikkeusta. Nämä poikkeukset olivat Sara Vallan Monisuhdetta – jonka kustantaja on Vallan ja hänen puolisonsa eli minun yhteinen yritys – sekä Pii Anttosen Piin seikkailut cismaailmassa, jonka kustantaja on pienkustantamo Täysikäsi. Anttosen sarjakuva kutsuttiin mukaan siksi, että sarjakuva on alun perin julkaistu hänen blogissaan (opens in a new tab).

Toinen keskeinen kriteeri oli queer-identiteettiä käsittelevä omaelämänkerrallisuus. En rajannut identiteettejä mitenkään, joten mukana oli tarinoita aseksuaalisuudesta, transsukupuolisuudesta, polyamoriasta ja nahkahomokulttuurista. Queer-sanalla viitataan arkipuheessa laajasti erilaisiin identiteetteihin samankaltaisen sosiaalisen aseman perusteella. Sana mahdollistaa epämääräisyyden, ja sen avulla voidaan myös vastustaa täsmällisiä määrittelyjä.

Kun tekijäkaartin aiheita katsoo tarkemmin, saattaa tuntua siltä, että mukaan on valittu enimmäkseen sukupuoleen, etenkin transsukupuolisuuteen, liittyviä sarjakuvateoksia, mutta en tehnyt valikointia queer-identiteetin perusteella. Teosten kerääminen on ollut pitkä prosessi, sillä olen itse aktiivinen omakustanteisen queer-sarjakuvan keräilijä. Ne ovat kertyneet minulle viimeisen viiden vuoden aikana Helsingin sarjakuvafestivaalien Zine Fest -myyntipöydiltä ja Tampere Kuplii -festivaalin pienlehtimarsseilta. Kesäkuussa tapahtumaa suunnitellessani varmistin vielä, etten ole unohtanut yhtään teemaan sopivaa teosta, joten kysyin vinkkejä muilta queer-sarjakuvien tekijöiltä ja muutamalta Helsinki Zine Festin järjestäjältä. Sain tätä kautta tietää vielä yhdestä teoksesta, jota ei ollut kokoelmassani. Tämän jälkeen julkaisin vielä suomalaisten queer-sarjakuvantekijöiden suosimaan sosiaaliseen mediaan, eli Instagramiin, kyselyn teoksista. Tätä kautta sain tietää vielä kahdesta uudesta lehdestä, joista toinen oli niin uusi, ettei se ollut ehtinyt olla esillä vielä missään muualla kuin tekijän työpöydällä.

Projektia aloittaessani olin piirtänyt omaelämällisiä sarjakuvia ja pitänyt sarjakuvablogia epäsäännöllisen säännöllisesti noin kymmenen vuoden ajan. Vähintään yhtä pitkään olin lukenut myös muiden – erityisesti queerien – sarjakuvantekijöiden blogeja ja zinejä, jotka käsittelivät muun muassa tekijöidensä arkielämää sekä syvempiä teemoja identiteetistä ja elämänfilosofioista. Fyysisen ja virtuaalisen sarjakuvayhteisön olemassaolo oli sysännyt minua omakustanteiden tekemiseen. Aiemmin julkaisumotivaationi oli lähinnä perustunut haluun myydä omia lehtiä tapahtumissa tai jakaa päähän pälkähtäviä ajatuksia netissä aina toivoen, että postauksista myöhemmin löytyisi jokunen kommentti tai tykkäys.

Siiri Viljakka (Questioning)

Kahdeksastatoista kutsumastani taiteilijasta viisitoista osallistuivat tapahtumaan lähettämällä sähköpostiini kirjeen. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani Pii Anttosen teos jäi odottamaan tulevia tapahtumia.

Kirjeitä lukiessaan Kosola mainitsi kiinnostavan havainnon. Hän sanoi, että transkokemusta kuvaavissa teoksissa toistuu usein sana ”labyrintti”. Monet transihmisten teokset käsittelivät sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla – tuttavallisemmin transpolilla – kohdattuja tapahtumia, joita kirjoittajat kuvasivat sekaviksi ja vaikeasti navigoitaviksi.

Sarjakuvassa tuon esimerkiksi ilmi sen kuinka monimutkainen ja epäreilu labyrintti suomen transpoli-prosessi voi olla. Transpoli on vuosi vuodelta osoittanut keskittyvänsä nimenomaan hoitojen eväämiseen heidän mielestään ''epävarmoilta'' ihmisiltä, sen sijaan että he tarjoaisivat tarvittavan tuen ja apua niille trans-ihmisille jotka vielä pohtivat omaa sukupuolenkokemustaan, tai joiden päivittäinen dysforia helpottuisi vain hormonihoidon ja mahdollisten leikkausten myötä. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää kuka olet yhtä hyvin kuin sinä itse.

Uolevi Äikäs (CISN’T)

Silloin ainoa kokemukseni oli kitkainen pääsyni polille, joka avasi myös tuttavien kertomuksia omista kokemuksistaan. Itselleni pelkkä lähetteen saaminen perille oli stressaavanlainen labyrintti, josta kaikki eivät selviä. Miksi vain lähetteen saaminen transpolille pitää olla niin hankala kamppailu, jossa tarvitaan paljon tuuria? Pitää tavata oikea lääkäri oikeaan aikaan ja ilman…ennakkoasenteita.

Onsku Franck (Lahden Setan zine)

Toinen havaitsemani toistuva teema teoksissa on yhteisön merkitys. Monet teokset toki toimivat tekijälleen terapeuttisena paikkana, jossa purkaa ajatuksiaan. Kuitenkaan teokset eivät ole olemassa vain tekijää itseään varten, vaan myös hänen kaltaisilleen eli queer-yhteisöä varten.

Rakastan itse lukea muiden tarinoita oman itsensä analysoinnista, ja minulle on ollut todella paljon apua muiden kokemusten lukemisesta kun olen yrittänyt opetella tuntemaan omaa itseäni. Se on se mitä toivon myös I'm Not Boy or Girlin saavan aikaiseksi, että siitä voisi olla apua ja kosketuspintaa muille ihmisille. Ehkäpä joku tuntee itsensä nähdyksi lukiessaan minun hassua pikkusarjakuvaani ja ajatuksia omasta itsestäni. Ehkä se saa jonkun ajattelemaan omaa itseään, silloinkin kun kaikki kokemuksemme ovat erilaisia.

Nika Kiiskilä (I’m not boy or girl)

En edes halunnut tehdä jotain mullistavaa ja ennennäkemätöntä, vaan tarjota pienen palan omasta kokemuksestani. Sen on tarkoituskin yhdistyä muihin teoksiin ja laajempaan kokonaisuuteen transkokemuksista. Itselleni oli etenkin nuorempana tärkeää nähdä sarjakuvia muilta joilla oli samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia kuin minulla. Parasta on kun sarjakuvasta tulee sellainen olo, että ’oho, en edes tiedostanut tätä kokemustani ollenkaan mutta tämä taiteilija on sanoittanut sen täydellisesti'.

Paju Ruotsalainen (Spoiler: He was trans)

Bad Polyamorist alkoi rakkauskirjeenä itselleni, mutta lopulta siitä syntyi rakkauskirje monelle.

Alisa Malin (Bad polyamorist)

Olen ollut jo yli 15 vuotta aktiivinen yhdistystoimija ja festareiden järjestäjä sarjakuva-alalla. Tuossa ajassa olen huomannut, että sarjakuvien pariin on saapunut yhä enemmän ja enemmän queer-ihmisiä. Sarjakuva miellettiin vielä vuoden 2008 paikkeilla, omaa ensimmäistä omakustannelehteäni tehdessäni poikien supersankarijutuksi, lasten Aku Ankaksi tai teinityttöjen mangaintoiluksi. En tietenkään osaa enää katsoa sarjakuvan kenttää samalla tavalla ulkopuolisen silmin kuin vuonna 2008, mutta huomaan, että enää en ole yksi harvoista queer-ihmisistä.

Eräs kirjastonhoitaja pohdiskeli kerran sarjakuvan saavutettavuutta ja totesi, että kaikki mitä sarjakuvan tekemiseen tarvitaan on helppo varastaa. Kynnys sarjakuvan tekemiseen on siis matala. Siihen ei vaadita kalliita maaleja, vaan pelkkä lyijykynä ja tulostuspaperi riittää. Myös sarjakuvan julkaisu onnistuu sen pienimmässä muodossa joko älypuhelimen ja sosiaalisen median tai kotitulostimen avulla.

Queer-ihmisten on usein vaikea päästä käsiksi sellaisiin resursseihin, joita muilla ihmisillä on. He kohtaavat syrjintää työpaikoilla, koulussa, asuntoa etsiessä tai terveydenhuollossa (opens in a new tab). Vaikka tämä onkin vain omaa mutuiluani, uskon, että ihmiselle, joka haluaa tulla nähdyksi omana itsenään, sarjakuva on mainio keino ottaa oman elämän narratiivi haltuun. Omakustannesarjakuvassa kukaan muu ei voi määrittää sitä, millainen sinun tarinasi on.

Kirje lukijalleni sai B-gallerialla todella hyvän vastaanoton, joten tapahtuma saa jatkoa. Turun päivänä, 15.9.2024 klo 16-18, järjestetään B-gallerialla (Aninkaistenkatu 6, Turku) tapahtuma transtaiteesta. Keskustelupaneelissa ovat puhumassa Trans*Creative hankkeen tutkija Lotta Kähkönen, kuvataiteilija Aleksi Kolmonen (opens in a new tab), kuvanveistäjä Enni Kalilainen (opens in a new tab), sarjakuvataiteilija H-P Ontto-Panula (opens in a new tab) ja muusikko ja kulttuurin moniosaaja Pii Anttonen (opens in a new tab).